
Sinkki ja seleeni ovat kivennäisaineita, joiden riittävyyttä moni miettii vasta, kun luontaistuotekaupan hyllyllä tulee vastaan kymmenen eri purkkia. Tämä artikkeli on suomalaiselle, joka haluaa tietää, saako sinkkiä ja seleeniä tavallisesta ruokavaliosta riittävästi ja milloin ravintolisästä voi oikeasti olla hyötyä. Hyöty on käytännöllinen: turhat ostokset jäävät pois, eikä kumpaakaan tule vahingossa liikaa.
Miksi sinkki ja seleeni kiinnostavat juuri Suomessa
Suomen maaperä on luonnostaan seleeniköyhää. 1970-luvulla suomalaisten seleeninsaanti oli kansainvälisesti hyvin matalaa, minkä vuoksi lannoitteisiin alettiin lisätä seleeniä vuonna 1985. Ratkaisu on ollut maailmanlaajuisestikin harvinainen. Seleeni kulkee lannoitteista viljaan, rehuun ja sitä kautta lihaan, maitoon ja kananmuniin.
Sinkin tilanne on toinen. Sinkkiä on luonnostaan lihassa, täysjyväviljassa ja maitotuotteissa, ja sekaruokaa syövä suomalainen saa sitä yleensä riittävästi. Riskiryhmät löytyvät muualta, ja niistä lisää alempana.
Pohjoismaiset ravitsemussuositukset (NNR 2023), joihin Suomen kansalliset suositukset perustuvat, asettavat aikuisen sinkin saantisuositukseksi noin 7-11 mg vuorokaudessa. Tarkka luku riippuu sukupuolesta ja ruokavalion fytaattimäärästä. Seleenin viitearvo on aikuisille suunnilleen 70-90 µg vuorokaudessa.
Mistä ruoasta sinkkiä ja seleeniä saa
Sinkin parhaita lähteitä ovat naudanliha, maksa, juustot, kaurahiutaleet, ruisleipä sekä kurpitsan- ja hampunsiemenet. Esimerkiksi 100 g naudan jauhelihaa sisältää noin 4-5 mg sinkkiä. Puolet päivän tarpeesta voi siis tulla yhdestä ateriasta.
Seleeniä saa kalasta, kananmunista, lihasta ja maitotuotteista. Kalan ja muna-aamupalan syöjä saa seleeniä usein yli suosituksen jo ruoasta. Erikoistapaus on parapähkinä, jonka seleenipitoisuus vaihtelee kasvupaikan mukaan valtavasti. Yksi pähkinä voi sisältää 20-100 µg tai joskus enemmänkin.
Kasvisruokavaliossa sinkki on se, johon kannattaa kiinnittää huomiota. Viljojen ja palkokasvien fytiinihappo sitoo sinkkiä ja heikentää sen imeytymistä. Suomalaisella on tähän valmis apukeino: hapanjuurileivonnassa fermentointi pilkkoo fytaattia, joten perinteinen ruisleipä on sinkin kannalta parempi valinta kuin hiivalla nostatettu sämpylä. Myös palkokasvien liottaminen ja idättäminen auttaa.
Yleinen myytti: ”suomalaisen pitää ottaa seleeniä purkista”
Väite toistuu yhä keskusteluissa ja jopa myyntiteksteissä, mutta se on vanhentunut. Lannoitteiden seleenilisäyksen jälkeen suomalaisten keskimääräinen seleeninsaanti nousi nopeasti suositusten tasolle, ja seurantatutkimuksissa se on pysynyt siellä. Seleenin perustelu ravintolisänä nojaa usein 1970-luvun tilanteeseen.
Poikkeuksiakin on. Vegaani, joka ei syö kalaa, munia eikä maitotuotteita, saa seleeniä selvästi vähemmän, varsinkin jos ruokavalio painottuu tuontituotteisiin. Hänelle seleenin sisältävä monivitamiini tai erillinen valmiste voi olla perusteltu. Myös hyvin yksipuolisesti syövä ikääntynyt voi jäädä alle suositusten.
Sinkissä myytti kulkee toiseen suuntaan: ”mitä enemmän, sitä parempi vastustuskyky”. Sinkki edistää immuunijärjestelmän normaalia toimintaa, mutta vain silloin, kun sitä on puuttunut. Ylimäärä ei tehosta mitään.
Ravintolisät: valmistemuodot, annokset ja hinnat
Kun lisälle on tarvetta, valmistemuodolla on merkitystä. Sinkkiä myydään tavallisimmin glukonaattina, sitraattina, pikolinaattina ja bisglysinaattina. Kaikki imeytyvät käytännössä hyvin, ja erot ovat pienempiä kuin mainokset antavat ymmärtää. Sinkkioksidi on halvin, mutta sen imeytyminen on heikompaa.
Seleeni on valmisteissa yleensä joko orgaanisena L-selenometioniinina tai seleenihiivana tai epäorgaanisena natriumseleniittinä. Orgaaninen muoto varastoituu elimistöön tehokkaammin. Lisänä se on hyvä, mutta suurina annoksina siihen pitää suhtautua varovammin.
Tyypillinen sinkkitabletti sisältää 10-25 mg ja seleenivalmiste 50-100 µg. Purkki maksaa luontaistuotekaupassa yleensä 8-25 € ja riittää 2-4 kuukaudeksi. Valikoimaa voi selata esimerkiksi sinkkivalmisteiden tuotealueella. Markkinoilla on myös yhdistelmiä, kuten Pharma Nordin seleeni-sinkkivalmiste, jossa molemmat ovat samassa tabletissa.
Turvallisuuden rajat ovat yllättävän lähellä. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA on asettanut aikuisten sinkin saannin ylärajaksi 25 mg vuorokaudessa ja seleenin ylärajaksi 255 µg vuorokaudessa. Ruoan ja lisien yhteismäärä ratkaisee, ei pelkkä purkin etiketti.
Yleisimmät virheet sinkin ja seleenin käytössä
Kokenut luontaistuoteneuvoja kysyy ensimmäiseksi, mitä muita valmisteita asiakkaalla jo on käytössä. Juuri siinä kohdassa syntyy suurin osa virheistä.
Päällekkäiset valmisteet. Monivitamiinissa on usein 10 mg sinkkiä ja 50 µg seleeniä. Kun päälle lisätään erillinen 25 mg:n sinkkitabletti ja flunssakaudella vielä sinkkiimeskelytabletteja, sinkin yläraja ylittyy huomaamatta. Sama koskee seleeniä, jos ruokavalioon kuuluu lisäksi parapähkinöitä päivittäin.
Pitkäaikainen suuri sinkkiannos. Kuukausia jatkuva runsas sinkin saanti heikentää kuparin imeytymistä. Kuparin puutos kehittyy hitaasti eikä sitä huomaa ennen kuin se näkyy verikokeissa. Suuria annoksia ei kannata käyttää kuuria pidempään ilman syytä.
Väärä ajoitus. Sinkki tyhjään vatsaan aiheuttaa monelle pahoinvointia. Lisäksi rauta ja kalsium kilpailevat sinkin kanssa imeytymisestä, joten ne kannattaa ottaa eri aikaan, esimerkiksi rauta aamulla ja sinkki päivällisen kanssa.
Pakkauksesta kannattaa aina tarkistaa alkuainemäärä eikä yhdisteen kokonaismäärää. ”Sinkkiglukonaatti 70 mg” sisältää sinkkiä vain noin 10 mg. Tähän liittyviä sudenkuoppia käsitellään tarkemmin artikkelissa pakkausmerkintöjen lukemisesta.
Milloin kannattaa kääntyä lääkärin tai apteekin puoleen
Sinkki heikentää joidenkin antibioottien, kuten tetrasykliinien ja fluorokinolonien, imeytymistä. Myös kilpirauhaslääkityksen käyttäjän kannattaa selvittää ajoitukset. Jos sinulla on diagnosoitu sairaus tai säännöllinen lääkitys, käy läpi ravintolisien ja lääkkeiden yhteisvaikutukset apteekissa ennen uuden valmisteen aloittamista.
Seleenistä on hyväksytty terveysväite, jonka mukaan se edistää kilpirauhasen normaalia toimintaa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että seleeni hoitaisi kilpirauhasen sairauksia. Jos kilpirauhasarvot ovat poikkeavat, lisän käytöstä päättää hoitava lääkäri.
Raskaana olevien ja imettävien on hyvä tarkistaa kokonaissaanti neuvolasta, koska äitiysvitamiineissa on yleensä jo molempia.
UKK
Tarvitseeko tavallinen suomalainen seleenilisää?
Sekaruokaa syövä aikuinen saa seleeniä yleensä riittävästi ruoasta, kiitos lannoitteiden seleenilisäyksen. Lisä voi olla perusteltu vegaanille tai hyvin yksipuolisesti syövälle.
Montako parapähkinää päivässä voi syödä?
Pitoisuus vaihtelee niin paljon, että 1-2 pähkinää päivässä on turvallinen raja. Kourallinen päivittäin voi pitkään jatkuessaan ylittää seleenin saannin ylärajan.
Voiko sinkin ja raudan ottaa samaan aikaan?
Ne kilpailevat imeytymisestä, joten ne kannattaa ottaa eri aterioiden yhteydessä vähintään 2-3 tunnin välein.
Ruoka ensin, purkki harkiten
Suomalaisessa ruokavaliossa sinkki ja seleeni ovat harvoin ongelma, jos lautasella on lihaa tai kalaa, maitotuotteita, munia ja täysjyväviljaa. Vegaanin kannattaa huolehtia molemmista ja suosia hapanjuurileipää ja liotettuja palkokasveja. Jos lisä on tarpeen, laske ensin yhteen kaikkien käyttämiesi valmisteiden sinkki- ja seleenimäärät. Pysy EFSA:n ylärajoissa ja ota sinkki ruoan kanssa erillään raudasta ja kalsiumista.