Kotimaiset teeyrtit ovat hyvä vaihtoehto, jos valmiit teesekoitukset ovat alkaneet maistua samalta ja haluat kuppiin jotain lähempää. Nokkonen, koivunlehti ja maitohorsma kasvavat lähes jokaisen suomalaisen pihapiirissä tai metsänreunassa. Oikein kerättyinä ja kuivattuina niistä saa kofeiinitonta teetä koko talveksi. Tässä artikkelissa kerrotaan, milloin kukin kasvi kerätään, miten kuivaus ja fermentointi onnistuvat ja mitä kannattaa katsoa, kun valmista teetä ostaa kaupasta.
Miksi juuri nämä kolme kasvia
Nokkonen, koivu ja maitohorsma ovat runsaita ja helppoja tunnistaa, ja niiden keräysajat osuvat eri kohtiin kesää. Kotona kerättynä teetä kertyy kesän aikana kolmesta eri lähteestä, ja jokaisella on oma makunsa.
Nokkonen maistuu ruohoiselta ja hieman mineraaliselta. Koivunlehti on miedompi ja vähän kitkerä. Fermentoitu maitohorsma muistuttaa pehmeää mustaa teetä, jossa on hedelmäinen sävy. Yhdessä nämä kolme kattavat yllättävän laajan makuskaalan, ja niistä saa sekoituksia, joita ei kaupan hyllyltä löydy.
Nokkonen kerätään ennen kukintaa
Nokkosen paras keräysaika on toukokuusta kesäkuun puoliväliin, Etelä-Suomessa aiemmin ja Lapissa 2-3 viikkoa myöhemmin. Kokenut kerääjä ottaa vain 10-15 cm:n latvat, koska ne ovat mureita ja maultaan raikkaita. Kun nokkonen alkaa kukkia, lehdet kovettuvat ja maku muuttuu karvaammaksi.
Käytä hanskoja ja saksia. Sopivia kasvupaikkoja ovat vanhat pihapiirit ja niittyjen reunat, mutta tienvarsia, peltojen ojia ja koirien ulkoilureittejä kannattaa välttää. Nokkonen viihtyy typpipitoisessa maassa ja kerää ympäristöstään sitä, mitä maaperässä on.
Tuoreessa nokkosessa on paljon K-vitamiinia, kalsiumia ja rautaa. Teehen näistä siirtyy kuitenkin vain pieni osa, joten nokkosteetä ei kannata pitää ravintolisän korvikkeena. Jos haluat nokkosen ravintoaineet talteen, käytä lehtiä ruoanlaitossa, esimerkiksi keitoissa ja letuissa.
Koivunlehti hiirenkorvalla
Koivunlehdet kerätään nuorina, kun ne ovat vielä hiirenkorvan kokoisia tai vähän isompia. Etelä-Suomessa tämä on yleensä toukokuun puolivälissä, ja aika on lyhyt, vain noin 1-2 viikkoa. Myöhemmin kerätyt lehdet antavat kitkerää ja paperimaista teetä.
Jokamiehenoikeuksiin ei kuulu lehtien tai oksien ottaminen elävistä puista toisen maalta. Jos et kerää omalta tontiltasi, kysy maanomistajalta lupa. Samasta syystä vihdankin tekeminen toisen metsässä edellyttää lupaa.
Koivunlehti kannattaa sekoittaa muihin yrtteihin. Esimerkiksi suhteessa yksi osa koivunlehteä, kaksi osaa nokkosta ja ripaus piparminttua siitä tulee tasapainoinen arkitee.
Maitohorsma ja fermentoitu ivan-tee
Maitohorsma kukkii heinä-elokuussa, ja lehdet kerätään juuri ennen kukintaa tai sen alussa. Kuivattuna sellaisenaan horsma on mieto ja vähän heinäinen. Fermentointi tuo siihen syvyyttä, ja silloin puhutaan ivan-teestä, jota on juotu Venäjällä ja Karjalassa satoja vuosia.
Kotona fermentointi onnistuu ilman erikoisvälineitä:
1. Anna lehtien nuutua varjossa 12-24 tuntia, kunnes ne taipuvat katkeamatta.
2. Rullaa lehtiä kämmenten välissä, kunnes ne tummuvat ja niistä irtoaa nestettä.
3. Pakkaa rullat lasipurkkiin, peitä kostealla liinalla ja anna hapettua huoneenlämmössä 6-36 tuntia.
4. Haista seosta säännöllisesti, ja kun tuoksu muuttuu kukkaisesta hedelmäiseksi, ota lehdet pois purkista.
5. Kuivaa lehdet uunissa enintään 50 °C:ssa luukku raollaan tai kuivurissa rapeiksi.
Lyhyt fermentointi antaa vihreää teetä muistuttavan maun ja pitkä tumman ja täyteläisen. Jos pinnalle ilmestyy hometta tai haju muuttuu tunkkaiseksi, erä heitetään pois.
Myytti: luonnosta kerätty yrttitee on aina harmitonta
Yleinen ajatus on, että itse kerätty yrttitee on vaaratonta, koska se on luonnollista. Tavallisina määrinä, 1-3 kuppia päivässä, nokkos-, koivunlehti- ja horsmateetä pidetään yleisesti turvallisina. Nokkosta ja koivunlehteä on kuitenkin perinteisesti käytetty virtsaneritystä lisäävinä yrtteinä, ja nokkosen K-vitamiini voi olla merkityksellistä, jos syö suuria määriä nokkosjauhetta tai -ruokia.
Jos sinulla on diagnosoitu sydän- tai munuaissairaus, käytät veren hyytymiseen vaikuttavaa lääkettä, nesteenpoistolääkettä tai litiumia, kysy lääkäriltä tai apteekista ennen kuin juot yrttiteetä säännöllisesti. Aiheesta on lisää artikkelissa ravintolisien ja lääkkeiden yhteisvaikutuksista. Myös raskaana olevien ja imettävien kannattaa kysyä neuvoa ennen säännöllistä käyttöä.
Yrttiteet ovat Ruokaviraston valvomia elintarvikkeita, eivätkä ne hoida sairauksia. Pakkauksessa saa käyttää vain EU:ssa hyväksyttyjä terveysväitteitä, ja kasviperäisille aineille niitä on hyväksytty hyvin vähän. Jos tuotteen markkinoinnissa luvataan ”kuonanpoistoa” tai ”veren puhdistusta”, se on syy olla varovainen.
Yleisimmät virheet kotimaisten teeyrttien kanssa
Liian kuuma kuivaus. Yli 40 °C:n lämpötila haihduttaa nokkosen ja koivunlehden aromit, ja lehdet muuttuvat ruskeiksi. Kuivaa lehdet ohuena kerroksena varjossa tai kuivurissa 30-40 °C:ssa. Valmis lehti murenee sormissa.
Kosteat lehdet purkkiin. Jos lehdissä on vielä vähänkin kosteutta, purkissa alkaa kasvaa homeen. Kokenut kerääjä kokeilee yhdellä lehdellä, katkeaako ruoti napsahtaen, ja vasta sitten pakkaa koko erän.
Väärä haudutusaika. Nokkonen ja koivunlehti hautuvat 90-95 °C:n vedessä 5-8 minuuttia. Ivan-tee kestää kiehuvaa vettä ja useamman haudutuskerran samoista lehdistä. Jos koivunlehtitee jätetään hautumaan 15 minuutiksi, se muuttuu kitkeräksi.
Kotimaiset teeyrtit luontaistuotekaupasta
Kaikilla ei ole aikaa tai paikkaa keräämiseen. Kuivattua nokkosta myydään luontaistuotekaupoissa tyypillisesti 50 gramman pusseissa, jotka maksavat noin 4-9 €. Luomusertifioitu kotimainen nokkonen on hintaluokan yläpäässä. Fermentoitu maitohorsma on työläämpi valmistaa, ja sen hinta on tavallisesti 8-15 € 50 grammalta. Pienpanimoiden tapaan tuottajat ovat usein pieniä tiloja Pohjois-Karjalasta, Kainuusta ja Lapista.
Asiantunteva myyjä osaa kertoa, mistä yrtti on kerätty, onko se luomua ja minkä vuoden satoa se on. Kuivatut lehdet säilyttävät makunsa parhaiten noin vuoden. Jos pakkauksesta ei löydy keräysvuotta tai alkuperämaata, kysy myyjältä. Moni suomalainen yrtti- ja teekauppa on erikoistunut juuri kotimaisiin villiyrtteihin. Lue lisää yrtti- ja teekauppojen valikoimista.
Talven teekaappia voi täydentää muillakin metsän raaka-aineilla. Kuusenkerkkä ja pakuri sopivat hyvin samaan sarjaan, ja niistä kerrotaan tarkemmin artikkelissa pakurista ja kuusenkerkästä suomalaisina luonnontuotteina.
UKK
Sisältääkö maitohorsmatee kofeiinia?
Ei sisällä. Fermentoitu ivan-tee maistuu mustalta teeltä, mutta siinä ei ole kofeiinia, joten se sopii myös iltaan.
Kuinka kauan itse kuivatut teeyrtit säilyvät?
Tiiviissä, valolta suojatussa purkissa kuivassa ja viileässä paikassa noin 12 kuukautta. Sen jälkeen ne ovat yhä turvallisia, mutta maku laimenee selvästi.
Saako nokkosta kerätä vapaasti?
Luonnonvaraisten kasvien, kuten nokkosen ja maitohorsman, kerääminen kuuluu jokamiehenoikeuksiin, kunhan kasvi ei ole rauhoitettu. Puiden lehtien ottaminen toisen maalta vaatii sen sijaan maanomistajan luvan.
Näin pääset alkuun ensi keväänä
Aloita yhdellä kasvilla. Nokkonen on helpoin, koska sen kasvupaikat on helppo löytää ja keräysaika on pitkä. Kerää toukokuussa yksi pussillinen latvoja, kuivaa ne varjossa ja maista teetä sellaisenaan ennen sekoitusten kokeilua. Kun kuivaus sujuu, ota kesäkuussa mukaan koivunlehti ja heinäkuussa maitohorsman fermentointi. Ensimmäisen kesän jälkeen kaapissa on kolme omaa teetä, ja tiedät, mitä haluat kerätä seuraavana vuonna enemmän.